Ala

Kontribuutiot alaan liittyen voidaan lähettää julkaisua varten seuraavassa osoitteessa: ICIE.

Tämä esitys on jaettu kolmeen osioon:

  1. Perusteet
  2. Historialliset aspektit
  3. Systemaattiset aspektit

1. Perusteet

Johdanto

1.1 Informaatioetiikka soveltavana etiikkana

1.2 Informaatioetiikka kuvailevana ja emansipatorisena teoriana

1.3 Etiikka informaatiospesialisteille

Katso:

 

 

 

Johdanto

Erottelemme seuraavat toisistaan:

  • Moraalit: käytännöt ja traditiot
  • Etiikka: kriittinen näkemys moraaliin
  • Lait: normit jotka on muodollisesti hyväksytty maan johtajien tai kansainvälisten poliittisten toimijoiden johdosta.

1.1 Informaatioetiikka käytännön etiikkana

Informaatioetiikka käsittelee erityisesti seuraavia aiheita:

  • Internetissä (kyberetiikka; informaatioetiikka kapeampana käsityksenä)
  • tietojenkäsittelytieteessä (tietokoneisiin liittyvä etiikka)
  • biologiassa ja lääketieteessäin (bioinformaatioetiikka)
  • massamediassa (median etiikka)
  • kirjastossa ja informaatiotieteen alalla (kirjastoetiikka)
  • liiketoiminnassa (liiketoiminnan informaation etiikka)

1.2 Informaatioetiikka kuvailevana ja emansipatorisena teoriana

Informaatioetiikka:

  • kuvailevana teoriana käy läpi valtarakenteita jotka vaikuttavat informaatioon kohdistuviin asenteisiin ja traditioihin erilaisissa kulttuureissa.
  • emansipatorinen teoria luo kritiikkiä moraalisia asenteita ja traditioita kohtaan informaatioalalla yksilön ja kollektiivien tasolla. Sisältää normatiiviset näkökulmat.

Informaatioetiikka käsittelee ja arvioi:

  • moraalisten arvojen kehitystä informaatioteknologiassa,
  • uusien valtarakenteiden luomista informaatioteknologiassa,
  • informaatiomyyttejä,
  • piilotettuja ristiriitaisuuksia ja tarkoituksellisuuksia informaatioteorioissa ja käytännöissä,
  • eettisten konfliktien kehittyminen informaatioteknologiassa.

1.3 Etiikka informaatiospesialisteille

Opetukselliset tavoitteet:

  • tunnistaa ja artikuloida paremmin eettisistä konflikteista informaatioalalla,
  • aktivoida vastuullisuuden tunne liittyen yksilöiden ja kollektiivien vuorovaikutuksen seurauksiin informaatioalalla,
  • parantaa kulttuurien välisen dialogin pätevyyttä erilaisten informaatiokulttuurien ja arvojen tunnistamiseksi,
  • tarjota perustietämystä eettisistä teorioista ja konsepteista ja niiden relevanttiudesta jokapäiväisessä informaatiotyössä.

2. Historialliset näkökulmat

Johdanto
2.1 Länsimainen traditio
2.2 Muut traditiot

Johdanto

Informaatioetiikan opiskelu erilaisissa kulttuurissa traditioissa, toisin sanoen: mitä voidaan kutsua kulttuurien väliseksi informaatioetiikaksi, on avoin ongelma. Seuraava kirjoitus antaa vihjeitä Länsimaisesta traditiosta.

2.1 Länsimainen traditio

Länsimaisen informaatioetiikan juuret ovat antiikin Kreikan suullisessa kulttuurissa. Toreilla (markkina- ja tapaamispaikkoja) ja keskustelun vapaus (kreikaksi: parrhesia) olivat oleellisia ateenalaiselle demokratialla. Kyynikot viljelivät sananvapautta erityisenä ilmaisun muotona. Socrates (469-399 E.Kr.) harjoitti ajatteluaan julkisilla paikoilla ja ei koskaan julkaissut argumenttejaan. Platon (427-347 E.Kr.) keskustelee dialogeissaan muutoksesta suullisesta kirjoitettuun kulttuuriin. Kristillisyyden vaikutuspiirin alaisena kirjallinen kulttuuri kehittyi, mikä oli pääasiassa yhteen kirjaan keskittynyttä – Raamattuun.

 

Kirjapainon keksiminen Gutenbergissä 1455 ja uskonpuhdistus, joka hyötyi siitä, toivat modernilla aikakaudella takaisin kommunikaation vapauden, mikä tarkoitti ideoiden kommunikoinnin vapautta muille, ei pelkästään kirjoitetussa vaan painetussa muodossa.

Ranskan vallankumous toi mukanaan yksityisomisteisten kirjastojen ja kirkon muuttumista julkisiksi. Projektit kuten Ranskan Ensyklopedia ja julkinen pääsy kirjastoihin toivat mukanaan uuden vapauden tietoisuuden informaatioon liittyen, mikä kulminoitui lehdistönvapauden periaatteena eräänä modernin demokratian peruspilarina.

 

Länsimainen informaatioetiikan traditio antiikin Kreikasta 1900-luvulle voidaan nähdä perustuvan kahdelle idealle:

  • Sananvapaus
  • Painetun sanan vapaus ja erityisesti lehdistönvapaus

Nykyisin on nousussa kolmas elementti, verkostoituneen globaalin informaatioteknologian aikana:

  • Vapaus tietoonpääsyyn / vapaus kommunikoida.

Katso kontribuutioita: World Summit on the Information Society (WSIS)

2.2 Muut perinteet

Katso kontribuutioita seuraavassa konferenssissa: CATaC Conferences on Cultural Attitudes Towards Technology and Communication, kuten myös seuraavassa: International ICIE Symposium in the International Review of Information Ethics (IRIE 2004/2).

3. Systemaattiset näkökulmat

Johdanto
3.1 Ihmisoikeudet ja vastuullisuus
3.2 Informaatiotuotannon eettiset ongelmat
3.3 Informaation keräämisen ja luokittelun eettiset ongelmat
3.3 Eettiset ongelma informaatioon pääsyyn ja jakeluun liittyen
3.5 Mahdollisuudet

Johdanto

Seuraavat ideat ovat saaneet vaikutteita Thomas J. Froehlichin tutkimuksesta: Survey and Analysis of the Major Ethical and Legal Issues Facing Library and Information Services. IFLA Publication 78, München 1997, tutkimus numerolla: 401.723.4,  General Information Programme (PGI) of UNESCO.

Katso myös kontribuutiot seuraavaan tapahtumaan: World Summit on the Information Society (WSIS).

3.1 Ihmisoikeudet ja vastuullisuus

Perusteet eettiselle ajattelulle informaatiospesialistien vastuuseen liittyen löytyvät seuraavista artikkeleista liittyen tähän julistukseen: Universal Declaration of Human Rights (UDHR, 1948):

  • Kunnioitus ihmisiä kohtaan (Art. 1)
  • Luottamuksellisuus (Art. 1, 2, 3, 6)
  • Tasapuoliset mahdollisuudet (Art. 2, 7)
  • Yksityisyys (Art. 3, 12)
  • Oikeus olla suojattu kidutukselta, tai alentavalta tai epäinhimilliseltä rangaistukselta (Art. 5)
  • Oikeus omistaa (Art. 17)
  • Oikeus ajattelunvapauteen, omatuntoon ja uskontoon (Art. 18)
  • Oikeus mielipiteen ja ilmaisunvapauteen (Art. 19)
  • Oikeus rauhanomaiseen kokoontumiseen ja yhdistyksiin (Art. 20)
  • Oikeus taloudelliseen, sosiaaliseen ja kulttuuriseen ylpeyteen ja persoonallisuuden vapaa kehitys (Art. 22)
  • Oikeus koulutukseen (Art. 26)
  • Oikeus osallistua kulttuuriseen elämään yhteisössä (Art. 27)
  • Oikeus moraalisten ja materiaalisten intressien suojaamiseen liityen mihin tahansa tieteelliseen, kirjalliseen, tai luovaan toimintaan (Art. 27)

Informaatioasiantuntijoilla on moraalinen velvollisuus liityen käyttäjiin mikro-, meso- ja makrotasoilla (yksilöt, instituutiot ja yhteisöt).

3.2 Informaatiotuotannon eettiset ongelmat

Kysymys koskien tekijänoikeuksien suojaamista on eräs tärkeimmistä ja vaikeimmista eettisistä, moraalisista ja laillisista ongelmista informaatiotuotannon alalla. Erilaiset traditiot liittyen teknologioihin ja tuotteisiin ovat johtaneet erilaisiin suojaaviin lakeihin eri maissa:

  • Eurooppalainen traditio korostaa tekijöiden moraalisia oikeuksia (droit d’auteur). Nämä liittyvät tekijän persoonaan ja koskevat omistajuutta ja lahjomattomuutta tuotokseen liittyen, kuten myös mainetta.
  • Anglo-amerikkalainen traditio korostaa taloudellisia tekijänoikeuksia (copyright). Nämä oikeudet voidaan siirtää. Tämän mukaan “alkuperäiset tuotokset millä tahansa tavalla tehtynä (17 U.S.C. sect. 102(a)) tulee suojata.
  • Aasialainen traditio käsittää kopioinnin alkuperäisen jäljittelynä. Konfliktit syntyvät kun kansalliset ja kansainväliset lait ja moraaliset traditiot suojelevat tietyn median eri puolia.

Tapoja harmonisointiin:

  • The Berne Convention (1886, muutoksia) Suojelee: kirjoja, veistoksia, arkkitehtuuria… Tekijänoikeuden kesto: tekijän elämä plus 50 vuotta. Erottelee taloudelliset ja moraaliset oikeudet: Jos luovutan taloudelliset oikeudet toiselle taholle, ei se sisällä moraalisia oikeuksia. USA liittyi konventioon vuonna 1989.
  • Universal Copyright Convention (1952) (UCC). Suojelu on kansallista ja käsittää uudelleentuottamisen oikeudet. Suojan kesto: tekijän elämä plus 50 vuotta. Molempia sopimuksia valvotaan seuraavan tahon toimesta: World Intellectual Property Organization (WIPO).
  • Tekijänoikeusdirektiivit kansallisilta ja monikansallisilta tahoilta (kuten EU).

Haasteet:

Digitalisaatio tekee kopioinnista ja uudelleenvalmistuksesta helpompaa. Kansainvälistyminen Internetin mukana muuttaa ulottuvuuksia ja mahdollisuuksia liittyen kansalliseen lainsäädäntöön ja kontrolliin. Tämä uusi tilanne luo kysymyksiä kuten: Pitäisikö informaatio (sisältö ja/tai ohjelmisto) nähdä älyllisenä omaisuutena. Pitäisikö tiedon jakamisesta tulla hallitsevaa suhteessa omistuksen käsitteeseen? Kuinka voidaan taata yleinen pääsy sähköiseen tietoon?

3.3 Eettiset ongelmat informaation keräämisessä ja luokittelussa

Eettiset kysymykset liittyen tiedon keräämiseen ja luokitteluun liittyvät sensuuriin ja kontrolliin. Vastaukset näihin kysymyksiin vaihtelevat historiallisesti poliittisten, taloudellisten, uskonnollisten ja armeijaan liittyvien tekijöiden ja intressien mukaisesti. Kulttuuriset ja moraaliset traditiot ovat myös merkittävässä roolissa liittyen esimerkiksi siihen mikä nähdään hyökkäävänä. Erottelemme sensuurin ja valinnan seuraavasti:

  • Sensuuri tarkoittaa aktiivista informaation sivuuttamista perustuen uskontoon, politiikkaan, moraaliin tai muuhun vastaavaan.
  • Valinta informaatiosta tehdään instituution tavoitteiden perusteella.

Valintamenetelmät voivat olla puolueellisia liityen tiettyihin ihmisryhmiin tai aiheisiin. Tämä johtaa eettisen tasapainon katoamiseen. Tärkein eettinen kysymys voidaan muotoilla näin:

Onko älylliselle vapaudelle rajoja?

Tahto poistaa pahaa informaatiota on jo itsessään eettinen paradoksi jos mitä tahansa älyllistä vapautta rajoittava poistoa tulisi välttää.

Vapaamielisissä yhteisöissä on taipumus pienempään kontrolliin. Mutta tämä johtaa eettisiin ja moraalisiin sekä laillisiin konflikteihin. Eettiset koodit sekä viralliset kansainväliset julistukset ja sopimukset voivat auttaa mielivaltaista sensuuria ja valintapaineita kohtaan.

 

Luokittelujärjestelmät ja hakukoneet eivät ole neutraaleita. Tämä ei-neutraalius liittyy vaikkapa siihen että tiettyjä epäeettisiä ennakkoluuloja ei tunnisteta sellaisiksi. Tämän kaltaiset ongelmat nousevat internetissä esiin massiivisen tiedonmäärän ja erilaisten hakumenetelmien ja hakukoneiden takia.

3.4 Eettiset näkökulmat informaatioon pääsyyn ja jakeluun liittyen

Eettiset kysymykset liittyen informaatioon pääsyyn ja jakeluun lilittyen liittyvät julkisen jakelun ongelmiin sekä ihmisen oikeuteen kommunikoida. Pääsyyn liittyviä kysymyksiä voidaan tutkia sekä yksilöön että yhteiskuntaan liittyvinä kysymyksinä.

Katso periaatteiden julistus seuraavassa tapahtumassa: World Summit on the Information Society (WSIS).

Yksilöt ja ryhmät ovat kiinnostuneita ilmaisesta ja tasapuolisesta pääsystä informaatioon, kuten myös ilmaisesta kommunikaatiosta (yksi yhdelle, yksi monelle, moni yhdelle, moni monelle). Informaatio on useissa tapauksissa työn tulos ja sillä on taloudellista arvoa jota tulisi suojella. Kysymys kuuluu minkä informaation ja kenelle tulisi olla ilmaista. Käyttäjän koulutus liittyy myös tähän kysymykseen.

Pääsyyn liittyvä kysymys sosiaalisena ongelmana käsittää tasapuolisten mahdollisuuksien luomisen kansoille tai kansojen ryhmille -ongelman, välttäen aukon informaatiorikkaiden ja informaatioköyhien yhteisöjen välillä. Oikeus kommunikoida, kuten esimerkiksi oikeus lukea, sekä oikeus kirjoittaa sähköisessä ympäristössä, tulisi nähdä ihmisoikeuksina.

Välitysjärjestelmiin liittyviä kysymyksiä voi opiskella koskien institutionalisoituneita palveluita sekä kysymyksinä liittyen loppukäyttäjään. Eettisiä konflikteja voi nousta liittyen esimerkiksi oikeuteen koskien luottamukseen sekä elämän suojelemiseen. Organisaatiot voivat kysyä tietoa ammattilaisilta luottamuksellisuuden rikkoakseen.

Informaatioammattilaisten tulisi informoida käyttäjiään lähteidensä rajoitteista ja metodeista.

Lopuksi on olemassa myös kysymys misinformaatiosta (tai informaatioon liittyvistä epäkohdista) jotka voivat aiheuttaa suurta (taloudellista) vahinkoa käyttäjille.

 

3.5 Näkymät

Kaikki nämä kysymykset muodostuvat kriittisemmiksi informaation globalisoitumisen tuloksena internetin takia. Seuraavia kysymyksiä ilmaantuu: Kenen tulisi kontrolloida informaatiota (sisältöä ja/tai ohjelmistoja) jotka tulevat toisista maista ja/tai toisista kulttuureista? Miten kansalliset lait, jotka ovat maantieteellisesti rajoittuneita, kohtaavat kybertodellisuuden haasteet?

Ratkaisuja kysymyksiin voidaan löytää eri tasoilla:

  • Itsekontrolli: Tämä on eettinen ratkaisu jota internet-yhteisö ajaa, erityisesti rajoittavien ohjelmistojen kautta. Netiketti on sen primitiivisin ja yksinkertaisin muoto. Muunlaiset itsekontrollin tavat voivat sisältää esimerkiksi moderaattoreita. Lopuksi on olemassa kyberenkeleitä jotka ilmaiseksi valvovat netin itsekontrollia.
  • Kampanjat: Kuten esimerkiksi Blue Ribbon Kampanja diskriminaatiota ja sensuuria.
  • Eettiset koodit: eri instituutioissa ja kansoissa.
  • Lailliset regulaatiot: kansallisella, monikansallisella ja kansainvälisellä tasolla (UNESCO, WSIS)
  • Tekniset säännöt: kuten ohjelmistojen suodatus ja arvostelumenetelmät.
  • ja viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä opetuksen ja tutkimuksen kautta.

UNESCO Observatory on the Information Society

UNESCO Information for All Programme (IFAP)

UNESCO Ethics of Information

Cyber-Geography Research: verkostoituneen yhteiskunnan analyysi on pohjana eettiselle tarkastelulle, esimerkiksi jakeluun ja informaatioon pääsyyn sekä tietoon liittyvissä kysymyksissä. The Centre for Advanced Spatial Analysis, University College London ( Martin Dodgen aloitteena) on tutkinut internetin ja muiden nousevien kyberavaruuksien maantiedettä.

John Miller
Follow us

John Miller

John has worked in investment banking for 10 years and is the main author at 7 Binary Options. He holds a Master's degree in Economics.
John Miller
Follow us